Kertokaapa, mikä tietokonepeli on kyseessä: Pelasin sitä joskus 6-vuotiaana, eli kyseessä wanha PC-peli. En muista, oliko se maksullinen vai ilmainen. Pelissä pikseliukkeli etsii timantteja ja muistaakseni siinä kuului joka "askeleella" sellainen ärsyttävä piipitys. Pelialueella oli muistaakseni "hiekkaa" tai soran tapaista aluetta, jota pikseliukkeli edetessään hävitti. Esteinä oli ainakin kivilohkareita, jotka tippuivat ukkelin päähän, jos se oli alapuolella. Yleisilme tosiaan oli äärimmäisen yksinkertainen ja vanhanaikainen.
Silloin kun elämä menee perseelleen, se tekee sen huolella. Vastoinkäymisten pitää tulla kerralla kaikki saatana, koska mitäpä ihminen mielenrauhalla mitään tekisikään. VMP. Menen runkkaamaan. Kiitos hei.
En varmaan koskaan kyllästy Faceryhmissä esitetyn "Pitäisikö koulussa opettaa lapsille arabialaiset numerot"-kyselyn vastauksille. Siinä on vain niin jotain tyydyttävää hihittää peiton alla itsekseen mamuista ja heidän typeristä numeroistaan raivoaville kommenteille.
Kemi on kyllä turha paikka. Ei kauppoja, ei kahviloita, ei ravintoloita (muulloin kuin kesäisin), ei harrastusmahdollisuuksia. Tehdas haisee mädältä kananmunalta monta kertaa viikossa. Jos olisin edes käväissyt Kemissä ennen tänne muuttoa, olisin tajunnut muuttaa Tornioon.
Vituttaa, kun ostaa raaka-aineet suolaista ja makeaa leipomista varten ja viettää keittiössä tunteja vain todetakseen että paskaahan sitä tuli taas vaan väännettyä. Haenpa tästä pizzat.
Nyt kelpaisi suklaajäätelö. Ja suklaa. Ja minä raukka kävin jo suihkussa. Kysymys kuuluu, olenko tarpeeksi laiska jäädäkseni kotiin ilman suklaata, vai tarpeeksi ahne mieliteoille luovuttaja mennäkseni hakemaan suklaata.
Se olis kuulkaa huomenna kuraattoriopintojen ensimmäinen päivä. Neljän vuoden päästä saatan jo saada rahaakin itsemurhaa hautovien teinien vongerruksen kuuntelemisesta.
Kun on kaksi kuukautta joutunut kuuntelemaan lasten rääkymiä joululauluja, sitä jotenkin jännästi vaihtaa radiokanavaa alle sekunnissa ennen kun mikään jouluun viittaava kulkusen kilkahdus tms. ehtii soida.
Heräsin nokosilta. Eka ajatus oli että vois vaan jatkaa suoraan yöunille. 30 minuuttia myöhemmin sama fiilis. Joten ehkä meen vaan yöunille. Turha päivä.
Kyllä on elämä helppoa kun on oma auto. Okei, maapallo tuhoutuu, mutta helvetin mukavaa se on skipata bussit ja körötellä omia reittejä pitkin kohteeseen, kun 24 vuotta on käyttänyt busseja ja pyydellyt ihmisiä heittämään paikasta A paikkaan B.
Ikuinen ongelma joulun aikaan; saan läheisiltä kinuskisuklaata, laitan suklaat kaappiin, yöllä alkaa tehdä mieli niitä ja nyt sitten kärsitään yököttävästä olotilasta kun piti taas vetää överimässyt.