Huomenna aamupäivällä Tampereella:

Ilmeeni kun luen aikuisten äijien kommentteja Luolastossa

@hapsi_ päätyi uutisiin:

Hetken jo luulin että olemme viimeinkin vapaita ;____;

@SetäMies :den lauantai-ilta:

@Heimosenkeimo

Tuliko kelarahet tilille?

Ihmettelin miten jostain kuuluu taltan ja vasaran ääniä, mutta se olikin vain @digimummo hakkaamassa eritekertymiä itsestään irti.

Ihanaa, Kaunotar ja Hirviö Areenassa suomidubilla, kunnon nostalgiatrippi :3
https://areena.yle.fi/1-71839584

27:38 kaikkien luolastolaisten lempikohta (ei mitenkään homosti)

33:22 @Nakuankka , kun mä en lämpene sen lämmittelyviesteille xD

Too soon?

Tiedättekö sen tarinan, jossa tyyppi menettää tajuntansa, ja tajuttomuusaikanaan näkee unta, jossa kokee ehtivänsä perustaa perheen ja elää tämän kanssa vuosia. Sitten hän päätyy tuijottamaan lamppua, joka näyttää jotenkin oudolta, herää tajuttomuudesta ja masentuu syvästi kun tajuaa, ettei hänen perhettään ja sitä koko elämää ollutkaan olemassa.
https://creepypasta.fandom.com/wiki/The_Lamp

Hyvää itsebörheyspäivää kaikille! :3

@Heimosenkeimo ei voi hyvin ;___;

Nuuskamuikkunen herkistelee avaruudessa. YKSIN

En tiedä kumpi kuolee ensin, @hapsi_ vai @Nakuankka , mutta hautajaiset menee varmaan jotenkin näin >:3 (videon ekat 47 sekuntia)

Aurora Borealis? At this time of year? At this time of day? In this part of the country? Localized entirely within your kitchen?

"Olipa kerran puuseppä ja hänen vaimonsa. Enemmän kuin mitään muuta he halusivat oman lapsen. Viimein heidän toiveensa toteutui - vaimo oli raskaana.

Heidän pienen talonsa toisesta kerroksesta vaimo näki naapurin puutarhaan. Siellä oli hienoja ja tuoreita kasvien ja kukkien rivistöjä! Mutta kukaan ei uskaltanut mennä puutarhan muurin yli nähdäkseen niitä lähempää. Puutarha nimittäin kuului noidalle!

Eräänä päivänä vaimo katsoi ikkunasta alas puutarhaan. Kuinka hyviltä näyttivätkään suuret vihreät salaatinpäät! "Juuri tuollaisia minun tekee mieli syödä!" sanoi vaimo miehelleen. "Sinun pitää hakea minulle muutama."

"Mutta emme me voi!" vastasi puuseppä. "Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että puutarha kuuluu noidalle, joka asuu naapurissa."

"Jos en saa salaattia", vaimo nyyhkytti, "kuolen nälkään!"

Puusepällä ei ollut vaihtoehtoja. Myöhään sinä yönä hän kiipesi puutarhan seinän yli. Hiljaa hän otti yhden vihreistä salaatinpäistä. Hiljaa hiipien hän palasi takaisin puutarhan muurin yli. Vaimo söi salaatin heti sen saatuaan.

Mutta salaatin syöminen sai hänet vain haluamaan lisää! Jos hän ei saisi enempää salaattia, hän sanoi, hän ei söisi enää mitään! Joten seuraavana yönä puusepän oli jälleen kiivettävä takaisin puutarhan muurin yli. Hän poimi vielä yhden salaatinpään. Samassa kuului korkea, kova ääni..."

https://satujenlumo.net/Tahkapaa.php