Ristusperkele

Rekisteröitynyt 15.10.2017 19:05:42

Nähty 127 päivää sitten

Sukupuoli Mies

Viestejä 862

Tageja annettu 15

Vierailuja 2 915

Medioita 8

Medioiden näyttökerrat 3 188

Plussia 135

Saavutuksia Ei ole

Vittulanmäen Eemeli

Eemeli katsoi silmät suurina tuota kaikenkirjavaa käärmettä. Hänen enonsa kertoi kyrpänsä olevan myrkyllinen kuin aavikkotaipaani, sillä niin eksoottisia tauteja hän oli satamakapakoiden nurkilla norkoilevilta huorilta saanut vietettyään viriilin nuoruutensa merillä, ettei niille oltu vielä keksitty edes nimiä. Eemelin kesän yli hoitamaton klamydia kalpeni häveten enonsa ruttokullin varjossa. Juuri kun eno oli nousemassa ylös pukeakseen housut takaisin jalkaan, kävi liiterin ovi. Sisään astuivat Eemelin äiti ja Vittulanmäen vittumaisin nimismies. Etsivät kuulemma Eemelin isää. Näky liiterissä ei tehnyt oikeutta itselleen ilman perusteellista selvitystä, jolle vallesmanni ei ollut tällä kertaa halukas antamaan tilaa, ja niin enoa vietiin. Poliisiauton takapenkit jouduttaisiin polttamaan kuljetuksen jälkeen, ja setä luultavasti keitettäisiin elävältä ennen kuin aiheuttaisi vielä jonkun hilpeän epidemian Vittulanmäen iloisen väen viheliäiseksi riesaksi. He eivät nimittäin olisi enää tarvinneet enempiä harmeja, sillä johan heillä oli jo ikioma Eemelinsä järjestämässä ainaisia kepposiaan.

Eemeli jatkoi siitä mihin oli jäänyt tullessaan alunperin liiteriin, ja pullotti nurkassa veistelemiään kiljujaan myydäkseen ne kyläläisille. Hänellä oli janoinen asiakaskunta, joista ehkä janoisimpia olivat Kohtuuden Ystävät-seuran jäsenet. Kohtuuden Ystävät olivat ajan saatossa unohtaneet alkuperäisen ideansa, ja nykyään seurakunnassa ainut kohtuus löytyi enää yhdistyksen nimestä. Jäsenet olivat poikkeuksetta juoppoja, irstailijoita ja muutenkin kaikinpuolin epäkelpoa väkeä. Sitä heikkoutta ihmisessä Eemeli käytti kernaasti hyväkseen. Ehdittyään seuran kerhotalolle olivat he parhaillaan valmistautumassa rahastonhoitajansa hirttäjäisiin, joka oli yrittänyt kavaltaa yhdistyksen kassan. Viemäänsä neljääkymmentäviittä penniä kohtaan kuolemantuomio oli Kohtuuden Ystävien mielestä varsin perusteltu rangaistus tekoon nähden. Rahastonhoitaja sai läksiäisiksi napakan paukun Jekku-Pekan sytytinbensiinin makuista pirtua ennen kuin häntä ryhdyttiin vetämään salkoon. Siellä hän sätki poutataivasta vasten paskat housussa hyvän tovin ennen tilanteen seesteytymistä. Ripuli valui lahkeesta sotkien lipputangon, johon se kuivuisi kiinni ennen kuin kukaan saisi aikaiseksi sitä siivota. Eemeli katsoi toimitusta sätkä suupielessä kuistin portailta käsin muistellessaan omia hyvin samanluontoisia kolttosiaan. Toimituksen jälkeen kiljut jäivät seuran talolle ja Eemeli lähti rahojensa kanssa hakemaan apteekkarilta kokaiinia keksittyyn hammaskipuunsa.

Kotiinsa päästyään ehti Eemeli hädin tuskin istua sohvalle kun isänsä ruokaisa suolikaasu tainnutti hänet paskankatkuiseen tajuttomuuteen. Pian äiti pyörtyi perässä portaisiin piesten piestyä päätänsä pitkin portaikon seiniä, kädestään kirvonneen pyykkikorin tanssiessa villisti edellään viskoen aiempien paksujen tuhnujen tahrimia alushousuja sinne tänne. Äiti täytettiin nelinkontinasentoon ja jätettiin takan ylle muistuttamaan paremmista ajoista. Jahka tulensijan lämpö rutistaisi nahkan edustuskelvottomaan kuntoon, nostettaisiin hänet vintille odottamaan joulua, jolloin suvun kesken häntä poljettaisiin kuin ketjutonta pyörää, perinteitä kun pyhiin kuului kuulua myös Vittulanmäessä.

Eemeli heräsi lattialta kolme viikkoa myöhemmin koomastaan kissanpaskan maku suussaan, kuten hän heräsi aina muutenkin. Tapetit seinältä repinyt pieru oli parkkiintunut niin pahasti irtaimistoon, että ne poltettiin louhoksella viranomaisten toimesta. Talo poltettaisiin alas heti kun Eemeli heräisi ja tulisi ulos, tai kunnes neljän viikon määräaika umpeutuisi. Eemelin onnistui jälleen kerran väistämään viikatteen, vain hankkiutuakseen taas pian seuraavaan hengenvaaraan. Eemelin isä poltettiin talon mukana, ja paskasti täytetty äiti vintillä vihelsi lieskojen kuumuutta persereiästään kuin nokipannu ennen kurkihirren pettämistä. Tulipa siitä Eemelille kerrassaan orpo olo.

Eemelille ei jäänyt perinnöksi kuin joutomainen tontti, hiilloksista löytyneet neljä isänsä väärentämää markkaa ja nurkista vetävä liiteri. Näillä isänsä väärentämillä, nokisilla lanteilla hän päätti lähteä huoriin hakemaan lohtua vanhempiensa menettämisen aiheuttamaan riemuun. Kirkkoisän vaimon, vanhan soitonopettajan tiedettiin koko kylän keskuudessa olevan halpalihainen lortto, johon saattoi työntää penninrahaa kuin tivolin mekaaniseen huvitukseen, jolla se möyrisi sarastukseen saakka. Ja niinpä Eemeli arvasi saavansa kunnon kyydit perintörahoillaan. Eipä aikaakaan kun piehtarointi oli äitynyt niin riettaaksi, että Eemeli oli päätänsä myöten soitonopettajan vitussa, jääden jumiin hörökorvistaan. Kysyttäessä jokainen kylän mies oli ammatiltaan gynekologi, ja ensimmäisen tultua vastaan operoitiinkin koltiainen papin vaimosta irti sellaisilla kirurgintaidoilla, että jälkeenmainittu kävi loppuelämänsä huussissa kusella selällään maaten.

Kommelluksien täyttämän kokemuksen jälkeen Eemeli oli houkutellut liiteriinsä silakanhajullaan kylän silmäpuolen irtolaiskatin tyydyttämään tyydyttämättömiä tarpeitaan, jota nalkkiin saatuaan köyrikin ahnaasti. Vanha kolli ei kuitenkaan antautunut toimitukselle, vaan raatelipa vintiön imppaamisen surkastuttamat kiveksett niin kurjaan kuntoon, että lopulta tulehduksen levittyä kangistui Vittulanmäen kauhu varjoisan liiterinsä nurkkaan kissanpaskan maku suussaan, tällä kertaa maun johtuen kissanpaskasta suussaan. Liiteri poltettiin Eemeli sisässään ja tontti käännettiin kaatopaikaksi. Niin saapui viimein rauha pitäjään, eikä sen koommin enää tavattu yhtä rasavilliä vekaraa Vittulanmäessä.

[ 0 viestiä | ]