Pöytälaatikkoon unohtunut viimeistelemätön teksti, jonka olisi tarkoitus myöhemmin täydentää erästä isompaa tarinaa, jos ja kun saan aikaiseksi työstää sen päätökseen.
Helvetinkone
Reaktorit halkeilivat pohjoisen roudan ryömiessä hylättyihin rakententeisiin. Piipuista karkaavat masuunikaasut laskivat raskaana kaduille. Työläiset oli autettu tai itse kiivenneet hiipuen kyteviin masuunoihin, sekoittuen malmiin ja valuen takkirautana pitkin sulaton lattiaa. Pihaan tankatut metanolisäiliöt sosialisoitiin kommunismin henkeen pian laitoksen lakkauttamisen sulkemisen jälkeen Marozkan nussimien, kuten paikalliset paleltuneita katulapsiaan kutsuivat, toimesta, syöden janoisilta silmät päästä. Täällä ei pelätty Saatanaa, täällä elettiin hänen armostaan. Tämä jumalanhylkäämä teollisuuskaupunki kaukana ikiroudan keskellä oli ristitty Helvetiksi, mistä tehdas uuneineen oli saanut nimen Helvetinkone, paikallisille vain Mashina. Mutta tänään helvetti oli jäätynyt ja Vanha kehno lapsensa hyljännyt. Alkoivat lopunajat.
Voidilainen zen
Täkäläinen tapa toteuttaa todellisuutta ei suosinut yksilöajattelua, minkä vuoksi osa oli omaksunut vieraita, kollektiiviseen tai puhtaasti objektiiviseen näkökulmaan tai näkökulmattomuuteen nojaavia maailmankatsomuksia ja raakamallisempia olevaisuudentiloja, joissa persoonan, “per tietoisuus”-tyyppisen ajattelun sijaan asiat kohdattiin osana suurempaa olemusta, tai sitten täysin ilman tekijää, jossa todellisuus esiintyy sellaisenaan ilman olemassaolon kokemusta, jossa seikat havannoitiin pitkälti vaistonmitalla. Näitä radikaaleimpia hahmoja vierastettiin, ja vain harvat muut sisäistivät koko ideologian rakenteen. Nämä eivät kuuluneet yhteisöihin, mutta toisaalta eivät olisi yhteisöä tunnistaneet, vaikka olisivat sitten jonkin toismaailmaisen määritelmän mukaan johonkin tällaiseen abstraktiin rakennelmaan sisältyneetkin. Heidän kielestä puuttui subjektiivi, eikä heidän kulttuuriin kuuluneet ajan tai ulottuvuuden käsitteet. Kyseinen maailmankäsitys tunnettiin voidilaisuutena, vaikka sen tunnustamiseen pyrittiin kohdistamaan yhtä vähän ajausta kuin mitä voidilaiset itsekin.
Nuoruuden ja kauneuden tuhlaa
Toiset näkivät kuitenkin vielä kaikessa tässä pahassa paikan itsekeskeisyydelle, tai sitten olivat vain oppiensa vankeja. Eräs näistä hahmoista oli Frit, mies joka tunnetiin siitä, ettei häntä olisi välittänyt tuntea. Hän sytytti yhden viimeisistä savukkeistaan, ja imeskeli sitä sellaisella antaumuksella, kuin voisi vain seuraavana päivänä hakea uuden askin kaupungin hyödyketukusta. Helvetti oli kuitenkin maantieteellisesti liian kaukana, jotta kaupungin metallintuotanto olisi ollut ylläpidon ja logistiikan väärti, sillä kaikki saatavilla olevat resurssit oli ohjattava sotakoneiston pyörittämiseen. Uusia kaupunkeja perustettiin malmirikkaille, strategisesti kannattavammille alueille, lähemmäs valtion keskusta. Helvetissä ei lietsonut enää kuin meren jäinen viima puhaltaen palavista irtamista loimuavan lämmön mennessään. Frit veti tupakan tyveen asti, palamisen hidastamista varten puruihin sekoitettujen jatkeaineiden rätistessä kuin nallipaperi, heittäen sen jälkeen tumpin hankeen. Hän kääntyi ympäri ja nousi portaat ylös kirkon ovelle, astuen takaisin hämärään pyhättöön. Kellarissa pidettiin yllä viimestä tulta. Isä Kaposkan silmissä loisti liekit. Pyhät kirjat syttyivät helposti ja lämmittivät huonosti. Sivujen tuhka leijaili ilmassa kasaantuen lattialla lojuvien tyhjien pullojen päälle. Isä Kaposka ei kursaillut viiniryyppyään, noron karatessa suupielestä ja tahrien liperit. Hän laski pullon pöydälle viereensä ja pyysi Fritiä avaamaan hänelle uuden, tarttuen jälleen veitseensä. Nuori neito oli joko vasta kuollut tai viimeistään juuri tekemässä niin. Isä Kaposkan paheena oli ylettömän lotraamisen lisäksi nuorten naisten väkisinmakaaminen ja uhraaminen hämärille jumalilleen. Hän koki, että vain nuoruudella ja kauneudella oli arvoa, mistä syystä niiden riistäminen tyydytti hänen kyltymätöntä perversiotaan. Hänen mukaansa arvon mitta oli vain sen menetysarvo, ja siksi sen saattoi kokea vasta silloin, kun sen kadottaa, hieman kuten aikoinaan hyöty saavutettiin vasta atomin hajotessa. Huhut kertoivat kyseisen ilmiön ajaneen maailman tähän tilaan alkujaankin. Hän ei voinut sietää voidilaista maailmankatsomusta, sillä se oli täydellinen vastakohta kaikelle mihin hän uskoi, ja piti moista järjettömyyttä vastenmielisenä heresiana.
