>>443690
Mutta kun mä saan jänskää poltetta ja kutinaa aina "sinne" niiden käsittelyn jälkeen. Tosin kouluterkkari sano, että ne on vaan sukupuolitauteja ja että mun pitäis kertoa kaikki keiden kans oon ollu "silleen". Sannoin, että laittakaa koko kauppakorkeakoulu sitten karanteeniin. Sain lähetteen psykologille. Ku kävin sen luona niin kerroin mistä on kyse niin se sano, että en mää psykoloogia tarvi vaan pappia. Menin sitte papin luo ja se painokin mua tappiin saakka, mutta suojauksella. Sitten ku täytin kolomettoista niin kerroin opelle, että mitä mulle on tapahtunu tähän mennessä. Se lupas auttaa mua yksityistunneilla koulun jäläkeen. Haha! Siitäs sai sekin. Tippurin nimittäin. Perkele.
Sitte myöhemmin mut kärrättiin varttia vaille täysikäsenä johonki tutkimuksiin niin mulla oli kuulemma melekeen kaikki opaskirjasta löytyvät pöpöt. "Sulla on pöpöjä pillussa" ne sano ja meinas, että nyt alotettaan lääkitys halusin tai en. Säikähin saatanasti, että millä tavalla ne lapamadot aikoo kouria ulos, mutta se oliki vaan viikon kurssitus suonensisäsillä antibiooteilla. Eikä tarvinnu etes joka päivä käyä piikitettävänä vaan sain olla ihan kotona mutsin luona. Tosin se nakkas mut pellolle ku näki jälet suonissa ja huuti kurkku suorana, että sehän ei rupia kasvattamaan narkkaria. Assuin sitten melekeen puoli vuotta kadulla kunnes Pablo otti mut siipiensä suojaan ja järkkäs mulle verovapaan duunin. Siitä on nyt noin nelekytä vuotta, mutta vielä oon samalla työnantajalla ja hyvin pyyhkii terveyslappusilla. Eikä tarvi ees pelätä jäläkeläisiä rumia ku yks tauti pisti sisuskalut siihen kuntoon, että nyt voi painaa duunia vailla huolia. Ja kerran vuodessa tai parissa käyn tsekkauttamassa onko tullu ammattivaivoja. Pablo maksaa nekin. Se se on sitten romanttinen ja huolehtiva iskämalli mulle :3