Metalli on nykyään hyvin laaja käsite ja itsessään voi olla hyvinkin monipuolinen kattaus, mutta sellaiset tietyn tyylin purifistit, jotka kuuntelevat vain jotain tiettyä alalajia pelkästään ja siinäkin vannovat epäkaupallisen ja marginaalisen kaman nimeen mouhuten siitä ja haukkuvan kaiken muun musiikin, niin ovat kyllä aikamoisia autisteja. Eikä siinä muuten mitään, mutta ovat vähän kuin vegaanit eli asia pitää tuoda jatkuvasti esille.
Heti kun vaahtosammuttimena ymmärsin, mitä on musiikki ja että itsellä on "maku" siihen, mitä haluaa kuulla, olin kitaravoittoisemman ja raskaamman musiikin ystävä heti, unohtamatta kauniita ja erityisesti seksikkäällä äänellä laulavia naisia (kuten Mona Carita). Ja tietysti kauniit soundit, joita esim. rautalanka tai kantri tarjosi, iskivät myös jo pienenä.