https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005509487.html?utm_source=facebook;utm_medium=toimitus
En vähättele miehen kokemuksia tai kärsimyksiä, mutta tässä nyt haiskahtaa klassinen yhteiskunnan syyttäminen vahvasti, mitä tulee uuteen alkoholilakiin. Samalla tässä hän kätevästi unohtaa eron vuoden 1969 uudistuksella ja tällä uudella ;quot;lonkkulailla;quot;. Kirjoittajan kynässä paistaa aidon huolen sijasta vaan paatoksellinen katkeruus.
Ensiksi, kolmosoluen saaminen ruokakauppoihin laajensi merkittävästi ;quot;aidon kaljan;quot; saatavuutta ja teki kaikista ruokakaupoista ;quot;anniskeluravintoloita;quot;. Tässä uudemmassa laissa tuodaan vaan vähän väkevämmät hyllyille, joiden alkoholiprosentti ei ole merkittävästi kovempi kuin kolmoskaljan.
Toiseksi, kirjoittajan isän alkoholisoi hän itse. Jos viinan himo oli niin kova, niin silloin hän itse päätti ostaa sitä kaljaa ja antaa viinapirujen tulla esiin. Minusta olisi rehellistä, että valtiokustanteinen terapeutti voisi tutkia kirjoittajan antipatiat ja kärsimyksen assosiaatiot tähän edelliseen alkoholiuudistukseen, mikä tuhosi isän ja perheen ja lapsuuden.