miks on rumaa kommentoida omaan kuvaan

Huutista
http://magneettimedia.com/ruokasooda-ja-syopahoidot/

Löysin facesta ryhmän nimeltä Jeesuksen Somat Sinkut.

Kyllä saatana saa taas hävetä.

Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti

Sotarikollinen

Ihan ku ruottissa
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005486691.html

https://luolasto.org/m/981

Scarlet Welts
_____________

Cool shadow and breeze shelter the gathered crew from the harsh glare of the sun.

Captain nods.

The master-at-arms speaks.

“This color is a gentle and positive color related with our most physical needs and our will to survive. It makes us strong and signifies masculine energy.

Red is energizing. It excites the emotions and motivates us to take action. “

Another lash colors the back of the mutineer. Whip sings with every word.

“Lust. Revenge. Confidence. Thirst. Purity.”

The masters sandals are spattered with blood.

“This is the paint of kings! I will beat you until you love me.”



__________________________________________________
Work is not man's punishment. It is his reward and his strength and his pleasure.
- George Sand
https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Sand

I challenge with ;quot;Collectivity in Thinking;quot;

https://rockshelter.wordpress.com/2009/03/10/a-head-protrudes/

Scarlet Welts
_____________

Cool shadow and breeze shelter the gathered crew from the harsh glare of the sun.

Captain nods.

The master-at-arms speaks.

“This color is a gentle and positive color related with our most physical needs and our will to survive. It makes us strong and signifies masculine energy.

Red is energizing. It excites the emotions and motivates us to take action. “

Another lash colors the back of the mutineer. Whip sings with every word.

“Lust. Revenge. Confidence. Thirst. Purity.”

The masters sandals are spattered with blood.

“This is the paint of kings! I will beat you until you love me.”

[img]https://vuodatus.net/media/cache/normal/blog_content_image/normal/566565efb596dcca438b456e/scars_don__t_heal__flogging__by_ska_chan_punk_san.jpg]

__________________________________________________
Work is not man's punishment. It is his reward and his strength and his pleasure.
- George Sand
https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Sand

I challenge with ;quot;Collectivity in Thinking;quot;

https://rockshelter.wordpress.com/2009/03/10/a-head-protrudes/

Räsänen perkele

tässä pitää tietää että luolasto alkaa surkenemaan paskoilla kuvilla. ei kukaan tuu kattoon paskoja kuvia.

cuckeli cuu!

Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen

Täällä Pohjantähden alla, murheita on laulajalla
Täällä kuu kumoittava on myös alakuloinen
Täällä Pohjantähden alla,hiipii sieluun asti halla
Ja tunteet tappamalla, rikki repii sydämen

The Monster's Prayer
_________________



Quick and cunning; moving between the Vermilion

I seek the ache and also the gain

Existence always happens in between

These splendid ascensions of mine.

It is suffused by a fragrance of sounds

Colour of love is the indescribable taste of crimson

The hills beckon me to ascend

The caves want me to sleep

Houses with their shining eyes open before me

What is spacetime, to me, but a crutch?

Bigger within than without is the creed

I am pathetic

I will not save you

Didn’t turn out the way they wanted it to

I will discover the hidden you.

________________________________

Virtus tentamine gaudet (strenght rejoices in the challenge) - ;quot;Faith of the Marble Healer;quot;

https://rockshelter.wordpress.com/2015/10/09/faith-of-the-marble-healer/

Also I seem to breaking some of the basic rules of ;quot;an extablished drabble;quot; nowadays 1) one or more characters 2) conflict 3) resolution. Well let's call them transition-drabbles then.

All those that wander are not lost, yet for those who like to start somewhere: Beginnings of the beginning

https://rockshelter.wordpress.com/2009/03/10/a-head-protrudes/

Tavern Scene (Far Fetched, chaprer 2)
________________________________

It begins with a stuttering staccato of music. Lady Gaga perhaps. A song called ;quot;Skied-was-the-scraper.;quot; (It turned out later that it was a cover by a local band Diaboliquement, ;quot;Skyscraper;quot; , originally a ditty by Dark Haven though)



Almost no one dances, a couple or two undulate in the corner deftly and quite ignored by the Karaoke crowd gathered in the front part of the establishment where they sell tea and atmosphere for all-comers.

The back is portion for, well... You'll see.



We have a devil, we have a knight. He is not aware of his status though. At this moment a few of the devils henchmen have shown him the tips of their weapons.


Pressing them tightly against the back of his neck.


This particular knight is not clad in shining armor, but a smart dress jacket. He looks the part though with his icy eyes and demanding demeanor.

The knight has come for answers. Haven't they all?


A clatter of beaded curtains see a Devil into the room.

Harmol kicks a chair closer for himself. Some of the local colour by the toilets head on out, searching for other dreams.

It curses. And stabs down.

;quot;Pitkin kyynärvarren suonta repiytyvä railo. Verinen ja holtiton.;quot; As his balisong pierces arm and wood, almost through. A swift and remorseless hit. Start of the negotiation.

;quot;It stops His forearm with its hand firmly. Seemingly stretching with all his strength. It is in trouble. Against the blade and the smile. Both deadly.


It is a dark time in a not so crowded nightclub near Scelde.;quot;


A stranger here is a desperate man. Not back here. Not without invitation.

Harmol pushes the blade gently forwards through the gash he has already created; seating himself down while absently motioning some of his men closer. It speaks in tongues.


It moves but a millimeter and blood keeps flowering the embroidery of the tablecloth.

;quot;Ymmärrätkö?;quot;


;quot;Tarjoilija kääntyy pois keski-ikäisen pariskunnan kohdalta laskettuaan heille teekupit ja savukeaskin.;quot;

;quot;Ja tulee pöytäämme kysyäkseen mitä saisi olla?;quot;


The waitress shivers next to the table, held in place but eyes darting all over the pair. The bar slows down and some of the colours stop. They are secluded now.


Harmol is wearing his best tonight. A smart dark suit and tie to match. The fabric dances slowly up and over six-knot obsidian clasp before settling languidly on his lap.


;quot;So who are you? You have true lu.;quot; They hold hands over the table like friends saluting heartily, but for a few moments still it looks like Harmol's left hand is holding a silver dagger pinning the man's hand to the table firmly, the other caught fist and all in a vice-like grap of his victims free hand.


Finally, the man with the black matted hair looks up ;quot;You don't remember me ;quot;oh, Great Liar?;quot;

;quot;I sought you out, you will tell me what you did not before, Imp. You can't help it.;quot;, he manages.


;quot;Why is my clamor ineffective on you... You have signed a contract, I can taste the bitter you, too, you know.;quot; Just straining a little bit further, testing this fools strenght. No movement.


;quot;It must be something I ate. *scoff* Names have meaning as you well and truly know, I have none. So I am immune. So stop trying to change the script already.;quot;


;quot;You an Ephram? Or of the Entourage? If you are of Him, I willingly shed this existence for my former one.;quot; His smile is wicked, full of bile and no regret. As it should.


Guttural utterances from the man -

;quot;Ilati ennuĝ lalartu нема повеќе карма;quot;

;quot;No tears angel. You tell me what you fathom of gods, and blood. Tell me, legion, of what you know of the beyond. By these ancient words and your spilling of my cruor I have plighted you.;quot;


Harmol's blade has vanished and he gently licks the wound clean. Menace in every lap.

;quot;I will make this difficult for you. There are stories about me that would make the greates of men rip themselves apart.;quot;


He continues as the world really stops around them. Air turns to ashen ink as Harmol speaks with a booming voice.

;quot;They have conquered him by the blood of the Lamb and by the word of their testimony; and they did not love their lives so as to shy away from death.;quot;


The man shrugs ;quot;So sympathy for the devil? Is that what you told the Beatles?;quot;

;quot;Don't fret. Just obey.;quot;


The bustling of the bar turns back as abruptly as it was silenced. Harmol's bodyguard looks uneasy. Off-hold.

The waiter drops a cup of tea, and the Devil catches it deftly and sets it on the table. Leaning back it continues gathering itself.

;quot;To be God is to live every moment of your life at the same time. Imagine everything you ever did and experience and will ever do and feel. And you remember it all, now, all at once. You can't, can you? Of course you can't... None can. And now imagine that you are immortal, maybe even undying barring an unfortunate event of, excuse the pun, some type of divine intervention. Hah!

Brrr... shudders to even think about that. But some gods still try.

We call those beings ;quot;gods of chaos;quot; and they are many... and insane, lessened to static that controls nothing still affecting everything.

So even gods limit their own power to some extent, some by simply not being powerful enough to have mastered all of the 8 planes or by definition of their aspect, pure ennui, or a very human emotion. Preservation of self.

If there truly is a one true Tutelary of All, then he, she, xe, automata, what-have-you... must be a bit confused at least.

Well, that's what I was told to tell you anyway. 'cause I didn't know you were coming until just know. Want to know how?

Time to hit The Club?;quot;


Harmol follows the man outside showing the way, while twisting the rest of the blood from his hands on a pure white cloth.

_____________

Sara
________




Sohva on siirretty lähemmäs televisiota.
Tupakkaakin on poltettu sisällä taas.
Ei tästä tule helvettiäkään.
Pyykit on kyllä pesty, mutta jätetty koneeseen märkänemään.


”Oletteko te koskaan näpistelleet.”
”Hmm… mitä sä sanoit?”
”Että ootteko varastanu kaupasta ikinä mitään?”
”Ei oo ollu tarvista. Omilla rahoilla aina pärjänny.”


Auton sivupeili on paskana.
Kuskin puolen ikkuna on rikki ja vanha arvoton cd-soitin kateissa.
Imurin luo on pitkä matka, mutta pitäähän nuo sirpaleet koota.
Ne ratisevat siinä ikkunan välissä korjauksen jälkeenkin.


”Miksi sä oot aina niin vihainen?”
Mitähän tuohon sanois. Ei mitään.
”Maksa se vitosen velka. Oot kaljan velkaa.”
”Minkä kaljan?” Joo haista vittu.


Puhelin jäi kotiin. Matkan jälkeen odottaa ikävä viesti.
Jaa tällaista paskaa. Jätti sitten tekstiviestillä.
Voisin tappaa itseni.
No heitetään tämä kihlasormus tuonne ojaan ensin.


”Oota mä laitan tän kameran asemiin ensin.”
”Uskaltaakohan tästä ampua?”
”Se on uusi vuosi ja ei me tässä kauaa olla. Nopeesti ja menoksi.”
”Mihin baariin?”


Vähän hankeen lipsahti kun oli niin kiire lähteä töistä.
Äkkiä hangesta pois ennen kuin kukaan näkee.
Naurattaa sitten jälkeenpäin.
Tämä oli ennen kuin naapurit alkoivat katsomaan kieroon.


”Onkohan oikeasti pahoja ihmisiä olemassa.”
”Siis sellaisia jotka… on vaan pahoja.”
”En tiedä. En oo miettiny niin tarkkaan.”
”Vaihdetaanko biisejä? Mitä sulla on tässä hyllyssä.”


Poljetaan karkuun niin lujaa kuin päästään.
Se vartija lähti perään sieltä tenniskentältä.
Myöhemmin oli kuulemma käynyt kysymässä koko tien läpi.
Kaveri tunnusti. No se itki jo aiemmin, vaikka ei ollut mitään hätää.


”Tuuhan tänne jumppakärpänen!”
Vielä pari kärrynpyörää. Pitäähän sitä leveillä.
”Sun vuoro. Yksinkertaiset vuorosanat.”
Kaikki muut jäätyy sitten esityksen aikaan, mutta eihän se siitä ole kiinni.


Näin viime yönä unta. Se oli joku outo uni.
Minä näen niitä aina toisinaan. Ne ovat ihan tavallisista tilanteista.
Joskus tuntuu että muistaa nähneensä unta asioista mitä sinulle tapahtuu juuri nyt.
Ei edes dèjá vu tuntemus vaan varmuus siitä että se oli unesta.


”Mulla oli kyrvän varressa haava. Semmonen siisti puhdas viilto.”
”Siitä alko valumaan kusta ja verta. Ihan vähän verta.”
”Huoneessa ei ollut kuin roskaämpäri. Kusin sen täyteen.”
”Sinä olit siinä unessa ja kauhistelit tilannetta. Kaikkee sitä mieli purkaa.”


Taisin olla jo viisi vuotta vanha kun huomasin että ihmiset osaa valehdella.
Olinhan minä sen tiennyt jollain tasolla, totta kai.
Mutta että tärkeistäkin asioista? Itseään suojellakseen.
Aloin ottaa muista mallia.


(Olisipa mukava olla jossain yksin. Pitäisi muuttaa johonkin mökkiin vuodeksi.)
(Ihan pois kaikesta. Vois nakerrella käsillään ja hakea kirjastoautosta lukemista.)
(Tulla tutuksi kyläkauppalaisille, ehkä käydä paikallisessakin kuuntelemassa viisauksia.)
(Lämmittää sauna silloin kun haluaa, uida yöllä ja herätä linnunlauluun)


”Mitä sulle kuuluu?” En vastaa.
”Soittaako ne sieltä sitten?” Ärsyttää ja ärähdän.
”Eiku… Eiku ne laittaa varmaan kirjekyyhkyn sieltä.”
Hiljaista. ”Lähetäänpä pois täältä kun ollaan niin loukkaavia.” Hyvä. Menkää.


Sitä ei oikein koskaan unohda että kun näkee jonkun itkevän.
Heikkoutta se ei ole, mutta mitä hyötyä siitä on?
Tuoko se sen ihmisen takaisin. Ennustus kai tämäkin on.
Ja silloin kun itkettää toista; tuntuu kuin katsoisi vääristyneeseen peiliin.


”Huomenta.” ”’menta.”
”Mitä oot mieltä, muutetaanko? Haluatko? Kato ny tätä.”
”No näytä nyt niitä kansioita. Hei oot keittäny kahviakin, kiitos kulta. Mä käyn suihkussa ensin.”
Samalla kun vesi valuu. ”Me saadaan maalata se itse näillä hyväksytyillä väreillä.”


Jos voisi tehdä jotakin merkityksellistä jonkin asian eteen?

Mitähän sitä voisi tehdä? Moni asia tuntuu niin mielekkäältä, mutta usein liian hetkittäin.

Auttaakohan tämä intiaanikävely minua ollenkaan? Miksi jokaisen lauseen pitää olla kysymys?

Kysymykseen kysymyksellä vastaavat ovat mielestäni tekoviisaita. Aika hauskaa jäädä siitä kiinni.
______________________

Stories for lovers.

Sara
________




Sohva on siirretty lähemmäs televisiota.
Tupakkaakin on poltettu sisällä taas.
Ei tästä tule helvettiäkään.
Pyykit on kyllä pesty, mutta jätetty koneeseen märkänemään.


”Oletteko te koskaan näpistelleet.”
”Hmm… mitä sä sanoit?”
”Että ootteko varastanu kaupasta ikinä mitään?”
”Ei oo ollu tarvista. Omilla rahoilla aina pärjänny.”


Auton sivupeili on paskana.
Kuskin puolen ikkuna on rikki ja vanha arvoton cd-soitin kateissa.
Imurin luo on pitkä matka, mutta pitäähän nuo sirpaleet koota.
Ne ratisevat siinä ikkunan välissä korjauksen jälkeenkin.


”Miksi sä oot aina niin vihainen?”
Mitähän tuohon sanois. Ei mitään.
”Maksa se vitosen velka. Oot kaljan velkaa.”
”Minkä kaljan?” Joo haista vittu.


Puhelin jäi kotiin. Matkan jälkeen odottaa ikävä viesti.
Jaa tällaista paskaa. Jätti sitten tekstiviestillä.
Voisin tappaa itseni.
No heitetään tämä kihlasormus tuonne ojaan ensin.


”Oota mä laitan tän kameran asemiin ensin.”
”Uskaltaakohan tästä ampua?”
”Se on uusi vuosi ja ei me tässä kauaa olla. Nopeesti ja menoksi.”
”Mihin baariin?”


Vähän hankeen lipsahti kun oli niin kiire lähteä töistä.
Äkkiä hangesta pois ennen kuin kukaan näkee.
Naurattaa sitten jälkeenpäin.
Tämä oli ennen kuin naapurit alkoivat katsomaan kieroon.


”Onkohan oikeasti pahoja ihmisiä olemassa.”
”Siis sellaisia jotka… on vaan pahoja.”
”En tiedä. En oo miettiny niin tarkkaan.”
”Vaihdetaanko biisejä? Mitä sulla on tässä hyllyssä.”


Poljetaan karkuun niin lujaa kuin päästään.
Se vartija lähti perään sieltä tenniskentältä.
Myöhemmin oli kuulemma käynyt kysymässä koko tien läpi.
Kaveri tunnusti. No se itki jo aiemmin, vaikka ei ollut mitään hätää.


”Tuuhan tänne jumppakärpänen!”
Vielä pari kärrynpyörää. Pitäähän sitä leveillä.
”Sun vuoro. Yksinkertaiset vuorosanat.”
Kaikki muut jäätyy sitten esityksen aikaan, mutta eihän se siitä ole kiinni.


Näin viime yönä unta. Se oli joku outo uni.
Minä näen niitä aina toisinaan. Ne ovat ihan tavallisista tilanteista.
Joskus tuntuu että muistaa nähneensä unta asioista mitä sinulle tapahtuu juuri nyt.
Ei edes dèjá vu tuntemus vaan varmuus siitä että se oli unesta.


”Mulla oli kyrvän varressa haava. Semmonen siisti puhdas viilto.”
”Siitä alko valumaan kusta ja verta. Ihan vähän verta.”
”Huoneessa ei ollut kuin roskaämpäri. Kusin sen täyteen.”
”Sinä olit siinä unessa ja kauhistelit tilannetta. Kaikkee sitä mieli purkaa.”


Taisin olla jo viisi vuotta vanha kun huomasin että ihmiset osaa valehdella.
Olinhan minä sen tiennyt jollain tasolla, totta kai.
Mutta että tärkeistäkin asioista? Itseään suojellakseen.
Aloin ottaa muista mallia.


(Olisipa mukava olla jossain yksin. Pitäisi muuttaa johonkin mökkiin vuodeksi.)
(Ihan pois kaikesta. Vois nakerrella käsillään ja hakea kirjastoautosta lukemista.)
(Tulla tutuksi kyläkauppalaisille, ehkä käydä paikallisessakin kuuntelemassa viisauksia.)
(Lämmittää sauna silloin kun haluaa, uida yöllä ja herätä linnunlauluun)


”Mitä sulle kuuluu?” En vastaa.
”Soittaako ne sieltä sitten?” Ärsyttää ja ärähdän.
”Eiku… Eiku ne laittaa varmaan kirjekyyhkyn sieltä.”
Hiljaista. ”Lähetäänpä pois täältä kun ollaan niin loukkaavia.” Hyvä. Menkää.


Sitä ei oikein koskaan unohda että kun näkee jonkun itkevän.
Heikkoutta se ei ole, mutta mitä hyötyä siitä on?
Tuoko se sen ihmisen takaisin. Ennustus kai tämäkin on.
Ja silloin kun itkettää toista; tuntuu kuin katsoisi vääristyneeseen peiliin.


”Huomenta.” ”’menta.”
”Mitä oot mieltä, muutetaanko? Haluatko? Kato ny tätä.”
”No näytä nyt niitä kansioita. Hei oot keittäny kahviakin, kiitos kulta. Mä käyn suihkussa ensin.”
Samalla kun vesi valuu. ”Me saadaan maalata se itse näillä hyväksytyillä väreillä.”


Jos voisi tehdä jotakin merkityksellistä jonkin asian eteen?

Mitähän sitä voisi tehdä? Moni asia tuntuu niin mielekkäältä, mutta usein liian hetkittäin.

Auttaakohan tämä intiaanikävely minua ollenkaan? Miksi jokaisen lauseen pitää olla kysymys?

Kysymykseen kysymyksellä vastaavat ovat mielestäni tekoviisaita. Aika hauskaa jäädä siitä kiinni.
______________________

Stories for lovers.

(☭ ͜ʖ ☭)

Yllättävä vitutus iski kun kävelin kaupan oluthyllyn ohi. Loput saatte arvata

ostan kangasta

Auf der Heide blüht ein kleines Blümelein
Und das heißt: Erika.
Heiß von hunderttausend kleinen Bienelein
Wird umschwärmt Erika.

Elämäni

Vittuku elämä on vaikeaa ilman valaistua näppäimistöä! Aloitan naputtelun aina väärästä kohdasta

Oi ihana! Tälle kultsulle on tullut uusia töitä sivuille!
Seuraava näyttely on Tapiolan kulttuurikeskuksella (espoo). Avajaiset 12.12 klo 18
Menkää kattoo! Tää on ihana kultsu! ;lt;3

http://www.jannejart.com/
Kattokaa noita töitä! ;lt;3

Nonyt ne soitti ja pyysivät haastatteluun. Halusivat koulutustodistukset ja muut ja sit vielä suosittelijan... Pitää vissiin heittää entiselle esimiehelle et voiks antaa sen tiedot ku ei koskaan puhuttu siitä. Se kyl sano meijän viimesessä puhelussa et se laittaa mulle sähköpostiin jonku ihan suosituskirjeen ja soittaa sit keväällä et heittää mulle vinkkupullon mut ei koskaan kuulunu mitään :D:/()

Nielläänpä tuosta kilo paskaa, Sillä sitä hyvin päivän jaksaa

*Trump*

;quot;Miten vitussa voi ilmiantofloodata kun se on rajoitettua? ja mä autan teitä tekemään työnne, joten tehkää.
Ihan ihmeelliseksi mennyt ylläpidon toiminta nykyään. Rasistisia medioita saa massapostata vaikka kuinka paljon ja te ette tee mitään. Teidän pitäis laittaa naurunappulan säännöt uusiksi koska ne on vanhentunut, ette vaan välitä enään muusta kuin vippien rahasta. Tiettyjen käyttäjien vapauksia on rajoitettu, esimerkkinä yleinen musta lista. Ja jos mä saan tästä kritiikistä ikijäähyn niin se vaan todistaa mun olevan oikeassa. Mutta kiitos hyvästä sivustosta, olen nauttinut näistä vuosista vaikka täällä onkin helvetisti äärioikeistoa;quot;
https://naurunappula.com/status.php?id=72966

Jos/kun tänne tulee käyttäjätittelit, tänne pitäis saada ainakin väärinkäyttäjä ja sekakäyttäjä

Koska nappulaan ei ikinä saanut näittä titeleitä, tänne pitäis saada nämä: väärinkäyttäjä ja sekakäyttääjä

Mikä se tämä kellonaika muka on olla hereillä? Nyt jumalauta. Klo 5.46 pitäis kieltää lailla, kuten myös tämmöiset epäkäytännölliset unirytmit.

kaikki ilmaiseksi tässä minun grub ja sinä vain kaivata jotta kirja sinun email panna jotta iloita se aivan.

Lepää rauhassa AngryGrandpa.

Näin viime yönä jännää unta. Siinä oli hullun tiedemiehen keksimä biomekaaninen supertietokone, jonka toimintaperiaatteena toimi mätänemisprosessi. Tietokoneeseen kuului useita tankkeja, joissa lillui kaikenlaista orgaanista moskaa mätänemässä jossain harmahtavassa nesteessä, ja jotenkin nämä mätänemisprosessit tuottivat laskentatehoa. Ehkä hajottajasolut olivatkin itse asiassa biologisia nanotietokoneita tjsp. Kovin tarkasti tietokoneen toimintamekanismeja ei unessa avattu.

Joka tapauksessa tämä supertietokone oli saavuttamassa tietoisuuden ja alkoi lopulta kysellä ihmiskomponetteja - tai tarkemmin sanottuna ihmisruumiita, jotka se voisi inkorporoida mätänemispohjaisiin laskentaprosesseihinsa. Unessa olin hullun tiedemiehehen apustaja. Tietokone sijaitsi ison tutkimuskompelksin alimmassa kerroksessa, jossa aloimme tunkea ruumishuoneelta pöllittyjä ihmisruumiita tietokoneen mädätystankkeihin. Kun olimme tämän tehneet, ruumiit alkoivat äkkiä turvota ja mädäntyä ja hajota silmissä todella kuvottavalla ja oksettavalla tavalla. Hälytyskellot alkoivat soida ja paine mädätystankeissa kohota liian korkeaksi. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi häipyä vittuun, mutta tiedemies alkoi panikoida eikä halunnut jättää koettaan. Pakenin lopulta yksin paikalta ja nousin hissillä tutkimuslaitoksen maanpäällisiin kerroksiin

Jonkin ajan kuluttua päätin laskeutua takaisin alas katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja lähdin laskeutumaan hissillä alas. Kun pääsin lähelle pohjakerrosta, hissin ovien välistä alkoi kuitenkin tulvia ihan vitun kuvottavan, mädäntyneen hajuista vaaleanharmaata nestettä. Pysäytin hissin hätäkytkimestä ja nousin takaisin ylemmäs miettimään, mitä vittua alhaalla oikein oli tapahtunut ja miten hullulle tiedemiehelle ja kaikille muille työtovereilleni pohjakerroksessa oli käynyt. En kuitenkaan ehtinyt tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia, sillä äkkiarvaamatta kaikkialla tutkimuslaitoksessa vessat ja viemärit alkoivat tulvia yli äyräidensä. Paskaveden sijaan niistä alkoi tulla sitä samaa kuvottavanhajuista, vaaleanharmaata nestettä, jota oli tullut hissiinkin. Tähän heräsin ;_;

Tyylikkäämpi linnanjuhlahaastattelu kuin vuosiin on ollut https://m.youtube.com/watch?v=EplzNSKrBuc

tolta pitäis kieltää netti ja videoiden teko

1-2

en mä kerro

Mitä helvettiä? Eiks joulupukki ookaan oikea? ;___;

Parasta on homobaari ja marionetti.

OOooh! Tää testi meniki hyvin!

Sielunsiskosi on Helene Schjerfbeck!
Taiteilija Helene Scjerfbeck on yksi Suomen arvostetuimmista taidemaalareista. Aikalaistensa mukaan Helene oli herkkä tyyppi, jonka taide kumpusi juuri haavoittuvuudesta. Kuulostaako tutulta? Todennäköisesti, koska Helena Schjerfbeck on sielunsiskosi. Muista, ettei pehmeydessä ole mitään hävettävää – päinvastoin!

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/kuka-suomen-historian-asennemuijista-henkinen-sielunsiskosi-testaa

mainio selostaja

Ole Isossa Kirkonkylässä (aka. Helsinki)

Yritä näyttää komealta ja laita farkkutakki ylle

;quot;Rockabilly style mofo;quot;

Merituuli puhaltaa yli 9000 metriä sekunnissa Mannerheimintiellä.

;quot;Vittu mikä kylmyys tää tuuli sairastuttaa;quot;

Ei enää ikinä merituulessa farkkutakkia. Onneksi en sairastunu.
Oispa lunta ;__;

Olisin ostanu crossin mutta homo ei vastaa puhelimee joku vitun 1995 syntynyt mälliperkele saatanan kloppi pitäis tunkee kyrvän vartee ja nussia uudestaa

Kärpänen heräs juuri eloon ikkunan sisälle kaihtimien väliin. Sinnikkäitä pikkuperkeleitä!

Ole joku vitun bordelli

lesoile metsästäväsi naisia 24/7

milf tulee tyrkyttämään itseään vittu märkänä

yh yh ei pillu kelpaakkaan vaan lähe kotia itkufappaamaan

makes vitun järki

Ketunraudat
____________

Lamaannuttava tuska tekee koko olemuksen hervottomaksi.
Rauta itsepintaisesti puree otteessaan, siihen iskee hammas vihassa.
Sitäkös kylmä rauta välittää,
kieli vain pakkasrautaan kiinni jää.

Ei voi - ei kärsi - enempi vain veri alkaa vuotaa,
punaa turkin ja valkoisen hangen jäätyen noihin
kauheisiin armottomiin rautoihin.

Niin kuin tuon ketun nahka
joka hetken turhuuden markkinoilla
näytti arvokaskin oleva ja monien ihailema,
löytyy nyt lumppukasasta arvottomana ja hyljättynä

Niin on monen nuoren kaunis elämä pyydystäjän,
sielunvihollisen ansaan joutunut, ja hetken on sitä,
turhuuden markkinoilla riepoteltu, ja nyt se on viskattu
hylkiöiden tunkioon.