sonja
40206
näinpäs jännää unta viime yönä. seurasin tapahtumia osittain kolmannesta persoonasta, mutta pääasiassa vanhan ukon perspektiivistä.
vanha goatee-partainen ja rautakuntoinen ukko oli portinvartijana koettelemuksille, joiden läpäisijöitä odottaisi erillinen saarivaltio. saarivaltiota nimitettiin Pyhäksi Maaksi, ja tehtävänäni ukkona oli lähinnä tarkistaa että läpikulkijoilla oli sidottuna tietynlaiseen kaulakoruun maaginen efekti jota kutsuttiin nimellä ;quot;May Dragon's Blessing;quot;. joukko mahtailevia nuoria tuli portille ja toteutin virkaani.
odotetusti rebelnuoret sysäsivät minut maahan ja ottivat lautan aloittaakseen matkansa kohti pyhää maata. kuumotuin silmissä ja huusin että seisahtakaa nyt, sillä pyhää maata vartioi lohikäärme joka elää lähisyvänteessä (joka pitää ylittää päästäkseen saarivaltioon) ja että se tunnistaa välittömästi jos ylittävällä porukalla ei ole siunattua korua. jotkut nuorista hätääntyivät mutta he pitivät kurssin.
ennen syvännettä lautta ajelehti veden valtaan joutuneiden raunioiden väleistä kunnes vesi syveni äkkijyrkästi ja jonka reunalla oli samanaikaisesti massiivinen vesiputous. näky oli aika jännä, sillä aluksi näytti siltä että lautta päätyy putoukseen, mutta putouksen reunalla se jatkoi silti eteenpäin. tiesin heti, että nuorisojoukko oli saapunut lohikäärmeen vartioimalle vesialueelle.
vesistö oli vahvasti virtaava, ja virta otti lautan haltuunsa. yllätyksekseni lohikäärmettä ei näkynyt. tässä kohtaa pitää tietää että olin ottanut lentoloitsulla siunatun korun matkaani ja seurasin nuorisojoukkoa liitelemällä, mutta lentonopeuteni ei pysynyt enää virran hallussa olevan lautan perässä. virtakin oli omituinen - se siksakkasi aluksi veden pinnalla mutta vei sitten ;quot;veden alla;quot; edellisen virran alapuolella, ikään kuin toisessa kerroksessa siksakkaillen taas mutta päinvastaiseen suuntaan. vielä kerran virta ;quot;kerrostui;quot; mutta nyt virta vei lauttaa suoraan kohti kalliosyvänteen saarenpuolista seinämää.
seinämässä oli pieni aukko josta nyt taintunut nuoriso pääsi sisään, mutta lautta tuhoutui. seurasin nuorisoa perässä, sillä tiesin seuraavan koettelemuksen jo alkaneen. sukeltaessa kallioon pääsin luolamaiseen kammioon, jossa oli hyvin yksityiskohtaisessa asetelmassa pieniä tasanteita, joiden välissä oli sammioita. saavuin kammion keskelle n. 7-8 henkilöä seisaallaan ;quot;vetävälle;quot; neliötasanteelle, jonka jokaiselta reunalta lähti tuollainen tasanne-sammio -jono aina seinuksiin saakka. kyseisten jonojen ja keskitasanteen välissä oli vesialtaat.
keskitasanteen yläpuolella oli kammion pohjapiirustuksen kaltainen kaiverrus josta näki käytännössä millainen kammio on ylhäältä päin katsottuna. tiesin mitä oli tulossa ja aloin välittömästi toimiin. otin jokaisen nuoren yksi kerrallaan ja yritin saada ne pysymään pystyssä samalla kun iskin heidän korunsa matalan kammion katossa olleeseen kaiverrukseen (kaiverrus ei selvästi ollut kiveä vaan jotain pehmeämpää, ehkä orgaanista ainetta).
samalla jokaisesta sammiosta alkoi nousemaan okapiikkisiä lonkeroita, jotka hiljalleen lähestyivät keskusta kohti. hätäilin enkä saanut nuoria pysymään katossa kahdesta neljään henkeä enempää. samalla aloin potkimaan lonkeroita pois nuorista, mutta siihenkään en täydellisesti kyennyt. joukossa ollut tyttö ja kaksi poikaa joutuivat lonkeroiden uhreiksi. lonkerot työntyivät uhrien jokaisiin aukkoihin samalla kun ne vetivät niitä takaisin sammioihin. tiesin ettei niitä voi enää pelastaa. sukelsin vesialtaaseen ja uin yhteen neljästä jonojen alla olevista onkaloista sabotoimaan sen perällä olevaa jotakin, mutta tässä vaiheessa valitettavasti heräsin.
