;quot;Noniin ja tervetuloa vaan kaikille. Hienoa nähdä että olette tulleet paikalle näin sankoin joukoin;quot;, paheenjohtaja Savolainen aloitti ja jatkoi sitten:
;quot;Ikäväkseni on minun kerrottava, ehkä osa teistä on jo kuullutkin, että toveri Pöljäkövits sai surmansa poliisin luoteihin suorittaessaan järjestön hänelle
antamaa tehtävää Ameriikoissa. Ehdotan minuutin hiljaista hetkeä toveri Pöljäkövitsille.;quot;
Sali hiljeni, tai hiljainen se oli ollut muutenkin lukuunottamatta paheenjohtajan puhetta.
;quot;Noniin eiköhän tuo nyt riitä, voidaanko vittu mennä asiaan;quot;, keskeytti Koiramies hiljaisen hetken 50 sekuntia liian aikaisin.
;quot;Sinun pitäisi oppia kärsivällisemmäksi, Koira;quot;, paheenjohtaja Savolainen sanoi hiljaisella ja vihaisella äänellä.
Paheenjohtajan takana oleva ovi avautui dramaattisesti. ;quot;Mitä vittua täällä tapahtuu?;quot; kuului ovelta ääni varjosta.
;quot;He-he-herra puh-puhujanpjohtaja, änkytti ;quot;paheenjohtaja;quot; Savolainen ja jatkoi: ;quot;eeeeeeeeeeei täsä mittään, minä vain-;quot;
;quot;Vaiti, saatanan paskapersekasa!!;quot;, huusi eli huuti puheenjohtaja. ;quot;Savolaisen hirviö, mene heti perunankuorintaan, muusta sinuun ei ole.;quot;
;quot;Ky-kyllä, herra puheenjohtaja;quot;, Savolainen änkytti.
Savolainen nousi puheenjohtajan tuolista ja poistui puheenjohtajan avoimeksi jättämästä ovesta. Puheenjohtaja siirtyi istumaan omaan tuoliinsa.
;quot;Mitä vittua se Savolainen kerkesi teille pajattaa?;quot; kysyi puheenjohtaja.
;quot;Herra puheenjohtaja, Savolainen kertoi toveri Pöljäkovitsin poismenosta ja siihen se sitten jäikin, totesi toveri Mäyräkoira eli kavereiden ja rakastajien
kesken Mäyris.
;quot;Niin, kyllä;quot;, puheenjohtaja sanoi ja risti kätensä. ;quot;Mutta miksi olen teidä tänne pyytänyt, koskee jotain aivan muuta. Suomi, rakas Suomi täyttää 6.12
101 vuotta. Meidän joukkomme laskeutuvat silloin kaduille ja aiheutamme sellaisen sekasorron ettei sellaista ole nähty koskaan. Edes sisällissotaa ei voi
verrata meidän aiheuttamaamme kaaokseen. Ryhmä A jalkautuu presidentinlinnan läheisyyteen, ryhmä B keskustan alueelle, ryhmät C ja D muualle Helsinkiin,
ryhmät, E, F ja G muualle pääkaupunkiseudulle ja ryhmät H, I, J, K, L ja M muualle Suomeen. Voitte kysellä lisätietoja ryhmänjohtajilta, omasta puolestani
kiitän tässä vaiheessa. Lisää tietoa omalta osaltani asiasta 31.3 kokouksessa. Niin, ja tietysti halusin kertoa teille kuinka tyytyväinen olen
presidentinvaalin tuolksesta. Teitte siinä excellent wörk, people!! En voisi olla teihin enempää tyytyväinen.;quot; Ja niine hyvineen puheenjohtaja lähti
salista kohti yksityistä makuukammariaan.
Hetken oli salissa hiljaista, sitten alkoi puheensorina. Koiramies lähi ensimmäisenä. Hän ei mennyt ulos, vaan palvelijain ovesta yhä sisemmäs linnaan.
;quot;Huhuu, Salliiii, oletko täällä;quot;, Koiramies huhuili hiljaa. Hän eteni käytävää pitkin. Kaksi ovea, toinen eteenpäin, toinen sivulla ja missä luki 'Pääsy kielletty saatana'. Koiramies päätti kokeilla jälkimmäistä. Hän avasi oven ja katsoi siivouskomeroon. Ei mitään. Paitsi. Nurkassa pienessä mytyssä oli kuin olikin ihmishahmo. Koiramies astui huoneeseen sisään ja sulki oven perästään. Hän lähestyi hitaasti nyyhkyttävää hahmoa.
;quot;Älä tule lähemmäs, ellet halua puukosta;quot;, ääni sanoi.
;quot;Sinäkö siinä, Salli? Koiramies kysyi.
;quot;Koiramies?;quot;
;quot;Niin, minä tässä.;quot;
;quot;Tiesin, että tulet. Tiesin sen. Ei tässä mitään. Tulin vain hakemaan pesuainetta ja sitä vahingossa joutui silmiini niin siksi silmäni vuotavat.;quot;
;quot;Et viitsisi valehdella minulle, Salli.;quot;
;quot;No hyvä on. Minusta ei ole mihinkään. Olen pelkkä paskakasa paskaa.;quot;
;quot;Ei ole totta. Tule tänne;quot;, Koiramies sanoi. Hän oli siirtynyt istumaan paheenjohtaja Savolaisen viereen ja tarjosi nyt syliään. Savolainen katsoi ensin pahasti ja sitten hyvästi ja sulkeutui Koiramiehen syliin.
;quot;En tiedä mitä ajattelin;quot;, paheenjohtaja mutisi hiljaa. ;quot;Olen hölmö.;quot;
;quot;Olet minun hölmöni;quot;, Koiramies lausui hiljaa ja nosti paheenjohtajan kasvot ylös. He katsoivat toisiaan silmiin ja sitten Koiramies suuteli hellästi Savolaista. Savolainen vavahti. Ihana tuntea nuo huulet jälleen, epäonnistumisen jälkeen, Savolainen ajatteli.