Ihan loistavaa. Mitä enemmän rintamalle laitetaan tahdonvastaisia "sotilaita", sitä todennäköisemmin sota joskus päättyy vetäytymiseen. Eli kaikki venäläiset turvapaikanhakijat pikakäsittelyllä takaisin.
Tiätteks jätkät, mä olin ryyppäämässä ja ku selvisin niin olinkin jo täällä rintamalla. Jos seleviätte täältä hengissä niin elekää juoko votkaa, tulee karmee kankkunen ja herää ihan eri maasta.
ps. Yks kaukanen sukulainen oli kova tinttaamaan niin se heräs kerran jossaki putkassa. Huuti vartian paikalle ja kysy, että missä se on. Vartija totes, että juoppoputkassahan sinä. Juupa rääkäs räähkän äänellään, että kyllä hän sen tietää, mutta että missä kaupungissa? Mulle kävi vähän sama leikkauksen jäläkeen. Olin heräämössä, leikkaus siis tehtiin ilman nukutusta, ja räpläsin puhelinta. Sukulaiset kyseli, että mistä ne tulee hakeen mut himaan niin kysyin sitte hoitsulta, että "missäs mää muuten tarkalleen oon?". Nauro menemään ja sano, että sairaalassa. Vastasin tietenki, että kyllä mää sen tierän, mutta ku kuski kysyy, että mistä se tulee mut hakemaan.
Siellä sitten ku olin päässy jo chillailemaan niin pari ämmää sano, että pitää käydä kusella ennen ku päästetään himaan. Sannoin, että ei kuseta. Vastasivat, että käy ny ees yrittään. Ei muuta ku vessaan ja hoksasin, että olin kussu housuun. Oli nimittäin koko alakroppa tunnottomana ja ku alko tunto tulla takas niin ajan kuluks testailin, että mitkä lihakset toimii. No sain tiristettyä vielä muutaman tipan niin olivat sitten tyytyväisiä (ei ne kylläkään vieressä olleet kyttäämässä). Siinä sitten ku oottelin niin oli vielä puudutusaineita sen verran verissä, että piti vähän puistauttaa päätä.
Sitten kuulu hiljanen ääni: "No niin, nyt mennään". Kattoin ihimeissään ja kysyin, että mihin vittuun tästä vielä ollaan menossa? Meinasivat, että olin sen näkönen, että pyörryn. Meinasin, että ei mua huippaa muuten, mutta vähän puudutusaine vaikuttaa ja tuli silmään semmonen klöntti, että näytti sumentavan näköä. Mutta se siitä.
>>764659 Selkäytimeen kun laitetaan puudutus, niin jossakin navan kohdalla kaikesta alapuolelle jäävästä häviää tunto ja tietoisuus, että onko se minun.
Kävin hyvissäajoin tyhjentämässä rakon ennen operaatiota, että ei tulis vahinkoa. Hauska käyttää kättä housussa, kun ei pikkuveikasta mitään tietoa, että kenen tää on :D
Heräämön puolella oli vähän tuskaista, kun yritti saada koipia liikkeelle eikä mitään tuntunut tapahtuvan. Nousin käsien varassa paremmin istumaan ja jotenkin siitä horjahdin eteenpäin.
Sujuvasti onnistuin lyömään naaman jalkoväliin patjaa vasten. Normaalitilassa ei mitään jakoa, että sellaiseen asentoon taittuisi edes vaikka joku painaisi selästä vähän väkisin.