Tää on hyvä peli mut menee hermot toho liiallisen sössötykseen mitä noi hahmot jauhaa. Ei vois vähempää kiinnostaa jonku shadowheartin vammaset mielipiteet ja möksähtelyt.
>>648848 Act 1:sessä shadowheart ja Laezel ovat kieltämättä karvan rasittavia sen paasauksensa kanssa, kuinka kuningatar/jumalhahmo on ainoa asia maailmassa.
Act kakkosessa kun homma etenee ja noille valkenee, että kaikki on suurta kusetusta, niin alkaa löytyä jopa miellyttäviä piirteitä ja aletaan elämään enemmän itselleen.
Kaikenkaikkiaan mahtava peli, mutta sisäänpääsy vaatii aikaa.
>>649009 Itse en kauheesti tykännyt. Baldur's Gate 3 tekee heti kättelyssä ehkä narratiivisesti eniten vihaamani tempun eli pakottaa pelaajahahmon elämälle tarinallisen "ajastimen" ja kuolemaan johtavan tilan, josta selviämisen ympärille koko tarina sitten rakentuu. Tämä on jotain, mitä roolipelin ei IMO koskaan pitäisi tehdä - en koskaan päässyt tarinaan sisälle enkä kokenut sen olevan "oma" tarinani, koska hahmoni motivaatio pakotettiin ikään kuin kurkusta alas. Enkä myöskään kykene nauttimaan sivutehtävistä tai hienoista maisemista, koska realistisesti ainoa motivaationi vastaavassa tilanteessa olisi jättää kaikki epäolennainen huomiotta ja pyrkiä eroon aivojani syövästä parasiitista mahdollisimman pian. Ja muutenkin on vitun cringeä nähdä mun edgyn, salaperäisen sorcererin hikoilevan ja pyörtyilevän jatkuvasti kuoleman kielissä ;___;
(Myös mm. Cyberpunk 2077 sortui samaan narratiiviseen temppuun, enkä samasta syystä tykännyt siitäkään pelistä.)
>>649019 Kieltämättä jos sitä noin syvällisesti ajattelee, niin Divinity orginal sin kakkosessa homma alkoi, että piti vapautua, mutta muuten maailma oli auki eikä pakotetta mistään varsinaisesti ainakaan aluksi ollut.
Senverran kuitenkin Balduria kerkesi spoilaamaan ennen omaa pelituokiota, että tiesi heti että mitään kiirettä tässä ei ole ja voin ottaa kaiken irti minkä saa.
Mutta juu keinotekoinen hätätila tuossa kieltämättä on annettu heti startista. Tosin se melko nopeasti selvisi, että isommat voimat pitää parasiitin kurissa, että puuhaa rauhassa.
Cyberpunkinssa oli senverran muita ongelmia, että Silvenhand pollan sisällä ei mahdu edes listalle. Ikävin piirre koko maailmassa se, että vaikka muka iso kaupunki ympärillä, niin silti pelihahmo on yksinäisempi, kuin Geralt missään mapin reunalla soita kalutessaan.
Eli maailma ei reagoinut mitenkään pelihahmon olemassaoloon, jos suoraan ampumista ei lasketa. Ja se ajoneuvojen käytös oli jotain ihan hirveää ja kaupungin läpiajaminen suorastaan kidutusta.