Turhan monta kertaa molemmista polvista nivelsiteitä venäyttänyt. Viimesyksynä muljautettua polvea rupesi kihelmöimään pelkkä näky...
Edit:Vittumainen fiilis, että viimeisimmästä jäi jopa pieni ptsd päälle, että suorastaan jännää, että milloin menee oikeasti pois paikaltaan ja sellaisessa tilanteessa, mistä ei enää niin vain kepakon kanssa raahusteta ihmisten ilmoille, kuten viimeksi.
>>638802 Hetkellisestä liikeradan ylityksestäkin ilman varsinaista paikaltaan menoakin eteneminen toppaa kyllä siihen. Vartti siinä hengitetään manuaalisesti ja sitten vasta alkaa aletaan miettiä seuraavaa siirtoa. Tietää huonosta kokemuksesta.
>>638871 Mulla lähti polovi paikaltaan ku oltiin ongella. Käännin jalkaa ulospäin ja ponnistin piennarta ylöspäin niin selekää myöten kuulu iso jytinä ja ku hidastetussa filmissä alkoin kaatumaan taaksepäin. Sitte olinki jorpakossa ja olin kuulemma pari kertaa nostanu pään pinnalle ja menny takas uppeluksiin. Sinne jäi silimälasit kavoksiin ja ku yritin nousta ylös niin kinttu ei toiminu ollenkaan. Ihmettelin asiaa ja nappsin siitä kiinni ja nostin pinnalle. Lumpio oli polvitaipeen laidalla ja jalka osotti ihan miten sattuu. No ei muuta ku käsillä kiinni lumpiosta ja rusautus paikalleen. Sen jälkeen tulikin se kipu sitten.
Kamut vei Mengelelle ja siellä tuumattiin, että jonkunlainen luksaatio on tapahtunut. Polvi oli jalkapallon kokonen ku pistivät makuulle ja hoitsu rupes makaan jalkojen päällä. Ihmettelin vähän operaatiota niin lekuri kaivo esiin jonku saatanan ison ruiskun puolen tuuman levyisellä neulalla. Siinä vaiheessa alako iskeä jo paniikki. Sano vaan, että kiroilla saa mutta lyödä ei. Mulla lähti vissiin kolmesti taju siinä ku se yritti saada sitä karseen kokosta piikkiä polvitilaan. Lopulta ku osu niin verta lenti kattoon saakka. Kipu lakkas pitkälti sitten siihen.
Myöhemmin valittelin, että mulla on joku katkennu jänne polvessa, että pitää ite erikseen joko nostaa sitä jos haluaa polven koukkuun ja vastaavasti laskea jos haluaa jalan suoraksi. Siellä mitään jännettä ollu vaan lumpion takaosa oli halennu kokonaan irti. Se sitten leikeltiin pois ja kinusin nähä ite operaation ja halusin matkamuistoksi sen lumpion takaosan. Kyselin, että millon mulle laitetaan se tekonivel sitten niin sanoivat, että niin kauan ku pärjäät kipujen kans niin ei tehä mitään. Siitä on nyt vissiin 20+ vuotta jo. Meni pari, kolome vuotta että oppi kävelemään ettei lumpio lähe joka askeleella paikaltaan. Hyi vittu sitä tunnetta minkä se aiheuttaa.
Nyt on jo niin vanha ja raihnanen, että ei ne enää rupeis etes laittamaan varsinki ku kellot soi jo. Lähinnä tässä pelottaa se, että millon toinenki polvi menee ku on antanu varotusmerkkejä jo monta vuotta. Vittu saatana, jumalauta.
>>638976 Vasen polvi meni videon mukaisesti suoraan eteen yli, kun teininä mopolla keulimisyrityksiä pihassa ja liukastuin jäässä olleesta vesipotista. Askeleen juoksin viellä sarvista roikkuen ennekuin pääsi ote ja sikiöasennossa voivottelin jonkun tovin siinä ojanvarressa. Naapurin jätkä nosti mopedin pystyyn ja autto takas selkään kun siitä sen satakunta metriä ajelin etuovelle.
Ei ihan noin pahasti mennyt, mutta kyllä sieltä joku nivelside varmasti venähti. Intissä meni sitten vasen kun täydessä rojulastissa yritin ponkaista hangesta itseni pystyyn ja polvi meni sivuun siinä rytäkässä. Homma olikin jo tuttu, että totesin ympäristölle, että eiköhän tämä tästä, mutta hyppääminen loppu tältäpäivältä.
Muutamia liukastumisia ja sellaisia pieniä on tullut käytännössä kerta pariin vuoteen, mutta tuo ojanylitys viimesyksyltä veti vähän vakavaksi, kun 1.5km piti umpiryteiköstä raahustaa, että pääsi edes hiekkatielle ja toinen mokoma leirille.
Kotia pääsi, niin oli perkele kipeä eikä viikkoon menty mihinkään. Meni se kesäloma niinkin...
>>638992 Ei saatana. Mää en muuten vieläkään pysty kattomaan filmejä joissa menee lumpio paikaltaan kuten vaikka jalkapallossa tai muuten vain. Kaikki muu kyllä käy, mutta aina ku näkee tai etes muistaa sen sanoin kuvaamattoman tunteen ku polvi lähtee paikaltaan niin tekee edelleen fyysisesti pahaa ja kipeää.
Yks sukulaisukko oli helevetin lihava niin sen piti portaita noustessaan laskea, että montako askelmaa on ku ei nähäny jalakojaan. Se muisteli väärin ku oli menossa alaspäin ja otti liian aikasin askeleen suoraan eteen. Voit kuvitella tilanteen ku semmonen 200 kilonen äijä astuu tyhjän päälle ja laskeutuu jalalleen joka kääntyy polvesta suoraan eteenpäin. Eikä ollu sen eka ainut kauhukokemus. Kerran se oli ollu saunassa jossa oli vähän turhan leveät ne lauteiden välit. Ei ollu hoksannu, että kassit oli valahtaneet siitä väliköstä ja ponkas siitä sitten kaikella voimallaan ylös, että pääsee seisomaan. Myöhemmin tuumas, että hyvä ku lapset oli jo tehtynä. Ihime ettei pallit repeytyneet irti, mutta varmaan tuli automaaginen kastraatio siinä sitten.
Ja ku palleista puhutaan niin serkku oli ollu menossa hissun kissun töihin ja matkalla topsahtu äitinsä luokse. Oli ollu aivan hiessä ja valitellu, että käy saatanan kipeää kasseihin. Äitinsä oli sanonu, että ethän nää etes pysty seisomaankaan, että nyt mihinkään töihin mennä vaan tilataan lanssi ja lähet sairaalaan. Ei meinannu suostua, mutta ku ei päässy ite enää tuolilta ylös niin oli pakko antautua. Sairaalassa tuumasivat, että nyt mennäänki saman tien leikkuulle. Sillä oli kiveskiertymä, eli veri ei kulkenu kepeksiin. Meinasivat, että jos se ois tullu vähän myöhemmin niin ois pitäny amputoida.
>>639138 Sitä tarkoitinkin tuolla heti ylhäällä, että viimeisestä jäi jo pieni pelkotila itse kivusta. Ja juurikin nuo kinttu vinoon videot aiheuttaa sellasen jännän väreen niskassa asti, että ikäänkuin kykenisi aistimaan itsekkin miltä tuo tuntuu. Itse naksahdukseen on jo ikäväkyllä tottunut, että ensimmäinen reaktio on lähinnä, että vittu taasko.
>>639145 Mä tossa joskus viis vuotta sitten olin talvella polkemassa kauppaan hakemaan lisää vissyä niin saatana siinä olikin risteyksessä semmonen puolikaaren muotonen mutka vinotuilla kivillä. Siihen ku rullasin niin tää mummo meni nurin ku vanaha juoppo. Piti ihan tosissaan tapella, että pääsee ylös ku perseen alla oli aivan saatanan liukasta jäätä puolen sentin puuterilumen alla niin ei huomannu varoa. Siitä alako sen paremman polven vaivat sitten. Siinä joku autoilijakin jo hidasteli kohalla, että pitääkö tuo auttaa pystyyn. Oli aika orpo olo joka muistutti kovasti sitä kalareissua ku vaikka kuinka liikutteli jalakoja vaan mitään ei tapahtunu. Lopulta sitte kuitenki onnistuin hivuttautuun pystyyn ja ehtiin jopa ostamaan sitä kalijaa vaikka oli kyse enää minuuteista.
Vittu, muutenki kulukeminen on sen vähemmän paskassa hapessa olevan kintun varassa ja siinäki on polovi kiukutellu jo toista kuukautta niin tiiä joutuuko täsä jo sähkötuoliin kohta. Tosin sillä köröttelijöitä tuskin puhallutetaan joten siinä mielessä se vois kyllä avata uusia ulottuvuuksia. Sanoin myyjämuijjallekkin tänään ohimennen, että ku on toinen polovi täysin paskana, toinen puoliks paskana, varsinki toinen lonkka aivan sökönä, alaselekä paskana ja yläselekä ottaa alaselekää hyvällä tahdilla kiinni vaivoissa niskasta tai muista naksujaisista puhumattakaan. Vaan silti Kelan poppamies tietää, että vaikka vaivat on alkaneet jo joskus 25 vuotta sitten niin täysin työkykynen tässä kuitenkin ollaan. Vaikka vuosia hoitanu lääkäri on todennu päinvastasta ja kuntoutuspoliklinikan tutkijat on tulleet samaan lopputulokseen. Mutta Kelalla onkin maailman parhaat lääkärit muutenkin.
Sehän on tuttu juttu, että Kelan lääkärin ja valelääkärin välinen ero on siinä, että valelääkäri on sentään nähnyt potilaan. Laitoin viimesen mahollisen valituksen vetämään Kelalle/vakuutusoikeuteen viime joulukuussa. Kertoivat käsittelyajaksi 8-13 kuukautta. Oon ollu jo 1½ vuotta sairaslomalla ku kroppa on paskana niin taas se Kelan poppamieskööri keksi, että emmä voi saada jatkoa saikkuun koska oon täysin kunnossa. Jännä juttu, että kolme kertaa riitti todisteeksi lääkäreiden kirjottamat todistukset, mutta nyt sitte yks kaks ei. Valitus siitäki on vetämässä, mutta tiiä montako kuukautta senki kans menee vaihtelun vuoksi. Mutta onneks oon maailman onnellisimman kansan edustaja. Hirvittää ihan ajatellakin, että kuinka vittuuntuneita ne kaikki muut sitten on ku itekki on suunnitellu omat hautajaiset jo vuosia sitten.
>>639166 Onneksi viellä muuten täysin työkykyinen eikä paikat ihan noin paskana. Kaikennäköistä on hajotettu vähän sieltä ja täältä nuorempana, että eiköhän ne vaivat sitten joskus 40-jälkeen ala sitten oikeasti. Niitä jännityksellä odottaessa.
>>639193 Voit olla huoleti ei tartte jänskätellä. Viimestään nelikymppisenä alakaa aivan varmasti huomaamaan, että kolottaapas se vittumaisesti niveliä ja sen sellasta. Kuten mummoni sano aikonaan: ikä ei tule yksin vaan yskän ja paskan kera.