100 päivää

Juu ja sen +100 päivän ryyppyputken jälkeen voi koittaa olla 7 vuorokautta juomatta alkoa, ilman pameja, ilokaasua tms tasoittavia, siihen pystyy harvempi...

>>538020 hyvin sanottu...

>>538025 Itsellä oli 9kk putki päällä joka katkesi delikka kohtaukseen joka taas vei putkan kautta psyk.polille ja sieltä katkolle.
Katkolla pamit ja unilääkkeet lievensi lepakko teatterin & liskodiskon siedettäväksi, mutta vielä 2 viikon katkon jälkeenkin tärisin sieltä ulos (pamien anto lopetettiin 7 vrk:n jälkeen,ettei tule riippuvaiseksi), eikä kiinteä safka meinannut upota.

Aika paha aivovamma pitää olla jos pitää 100 päivää ryypätä

>>538029

Siis mitä vittuu oikeesti? 9kk ryypiskellä.. Joka päevä? Ei saatana. Itse lopetan kolmannella päivällä. Ei kestäisi fysiikka enää siinä vaiheessa kun rupeaa kaljatynnyreitä viemään jos olis dokaillut vaikka 4 päivää.

>>538040 Kaljaa juotiin janoon, olot vedettiin tasavalta, leijona viinalla tai virolaisella vodkalla.
Näin siis reilu 4 vuotta meni yhteensä, pisin tauko tuona aikana alkoholin suhteen oli 3 tai 4 päivää kun oli keuhkoputken tulehdus, toki näitä 1-2 päivän pakko taukoja oli kun ei ollut fyrkkaa, ei kaljaa, ei viinaa.
Kaikki lähti siitä liikkeelle kun ensin tuli yt:n jälkeen monoa jonka takia vitutus hirtti kiinni, sen seurauksena silloinen tyttis lähti suhteesta ja taas oli yks syy lisää juoda, kun luottotiedot ja vuokra kämppä oli menetetty niin meno oli kuin irwinin "Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku" biisissä.

>>538086

Sama vanha tarina siis. Jos tuolloin oltaisiin vähän autettu niin ehkäpä... Mutta se ei ole se, että suomalaista pitää auttaa. Muu maailman kansa ensin.

>>538103
En nyt ota kantaa kyseiseen tapaukseen, mutta aikuisen ihmisen pitää myös aktiivisesti haluta apua. Jos ei apua halua, ei sitä myöskään väkisin anneta.

>>538111
Ja vaikka haluaisi, ei sitä välttämättä saa

>>538117
Mulla on jonkin verran läheisiä, jotka ovat aina saaneet apua sitä hakiessaan. Paljon on vaatinut meikäläiseltä mm viranomaisten kanssa asioiden setvimistä, jatkuvaa yhteydenpitoa, hakemuksia, kaavakkeita, lähetteitä, ajanvarauksia, käyntejä, muutoksenhakua jne jne, että olen saanut näiden ihmisten asiat kuntoon. Koskaan ei ole tullut vastaan tilannetta, että apu olisi jäänyt saamatta.

>>538121
Aa. No sit on hyvää lykkyä ollut matkassa.

>>538142
En usko, että on kyse pelkästä onnesta. Puhutaan kuitenkin noin 20 vuoden ajanjaksosta.

>>538154

HOmma menee sillä tavalla, että keskustelet ihmisen kanssa. Ihminen toteaa, ettet nyt saa mitään. Mitäs siihen sitten enää voi sanoa? Näytät sähköpostiin lähetetyt lomakkeet, tilitiedot sekä sen, että ilmoitat olevasi nollatuntisopparilla. Ei vaikutusta, ei niin minkäänlaista.

>>538154
Ei pelkästä onnesta tietenkään. Onni on vähävarasille

>>538103
>>538111
Muutaman kerran kävin pahimpien tärinöiden aikana päihdepolilla kertomassa että "Pitäs varmaan lopettaa tää dokaaminen", n.15-30 min keskustelu päihdehoitajan kanssa, jonka jälkeen lääkäri konsultoi mulle muutaman antabuksen ja epämääräinen "tule viikon tai kahden päästä niin katsotaan jos mainiemessä (entinen katko / hoitolaitos, lammilla, suljettu nykyään) olisi tilaa".
Voi vaan arvata oliko edes seuraavana päivänä lopetus haluja kun jostain oli saanut pullon tai enemmän kirkasta, ei ollut, ei.
Vasta kun osastolla pahimmat harhat & krampit hellitti ja järki alkoi palailemaan, tuli psykan lääkäri ja tarjos osaston katko paikkaa seuraavaksi päiväksi, tuli tartuttua tilaisuuteen.
Ei musta absolutistia vielä silloin tullut, mutta sain sen verran sisua että sain korjattua muutamia asioita ja ihmissuhteita raiteilleen.

Joopa vitun joo, sadan päivän putki ei tosiaan ole kyllä edes haastavaa. Eikä se siitä katkaiseminenkaan sen puoleen.