Humalassa on ihmisen parempi olla. Siis semmosessa pienessä sievässä. Sitä oon selittäny mengeleille jo vuosikausia ja aina ne naurekellen mutisee partansa alta, että teet istten hidasta ittemurhaa. Ja erittäin ylimielisesti siinä hihittelevät. Sanon niille, että niin teen ja että se on tietoinen valinta. Siinä vaiheessa se yltiöitsensekehuvainen ilme hyytyykin. Ja oon moesti vielä ihmetellykkin että miksi elämästä pitäisi muka nauttia sillä innolla, että ei vois hyväksyä sitä, että suurimmalleosasta ihmisistä elämä on täyttä paskaa josta kuolema on vaan helpotus, kun pääsee pois. Eivät oo vielä tähän päivään mennessä osanneet vastata.
Hyvin pilkallisesti kyllä naureskellaan kunnes kysytään liian vaikeita kysymyksiä. Siihen se naureskelu jo oman ylemmyyden tunne sitten lerpahtavatkin. Eivät etes osaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen niin vittuako niitä semmosia sitten muutenkaan etes kuuntelemaan. "Oivoi, juusto on pahaksi terveydelle". Ai niinkö on, mää kun vaan satun nauttimaan juuston syönnistä. "Öh öh, no tuota niin onhan se myös niinkin, että että että..." Ja kuuleppas, mää tykkään kalijasta sekä punasesta lihasta. "Öö öö no mää en nyt osaa sanoa öö öö" No tässähän nää oot antamassa niitä ohjeita ja vinkkejä, että aika heikoltahan se kuulostaa jos nää et etes ite tiiä mitä oot sanomassa.
"äähööh no mutta kun.. yhhähh öhhöh, ootko muuten ääh iih uuh örrörröh jne".